elehdintä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelehˌdint̪æ/
- tavutus: e‧leh‧din‧tä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elehdintä | elehdinnät |
| genetiivi | elehdinnän | elehdintöjen (elehdintäin) |
| partitiivi | elehdintää | elehdintöjä |
| akkusatiivi | elehdintä; elehdinnän |
elehdinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elehdinnässä | elehdinnöissä |
| elatiivi | elehdinnästä | elehdinnöistä |
| illatiivi | elehdintään | elehdintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elehdinnällä | elehdinnöillä |
| ablatiivi | elehdinnältä | elehdinnöiltä |
| allatiivi | elehdinnälle | elehdinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elehdintänä | elehdintöinä |
| translatiivi | elehdinnäksi | elehdinnöiksi |
| abessiivi | elehdinnättä | elehdinnöittä |
| instruktiivi | – | elehdinnöin |
| komitatiivi | – | elehdintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | elehdinnä- | |
| vahva vartalo | elehdintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. elehtiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- elehdintä Kielitoimiston sanakirjassa