Substantiivi

muokkaa

eliitti (5-C)

Katso artikkeli Eliitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. parhaimmisto, valiot, talouselämän tai politiikan johtohenkilöitä
  2. yhteiskunnan kerma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeliːt̪ːi/
  • tavutus: e‧liit‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eliitti eliitit
genetiivi eliitin eliittien
(eliittein)
partitiivi eliittiä eliittejä
akkusatiivi eliitti;
eliitin
eliitit
sisäpaikallissijat
inessiivi eliitissä eliiteissä
elatiivi eliitistä eliiteistä
illatiivi eliittiin eliitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eliitillä eliiteillä
ablatiivi eliitiltä eliiteiltä
allatiivi eliitille eliiteille
muut sijamuodot
essiivi eliittinä eliitteinä
translatiivi eliitiksi eliiteiksi
abessiivi eliitittä eliiteittä
instruktiivi eliitein
komitatiivi eliitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo eliiti-
vahva vartalo eliitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

elitismi, establishment, yläluokka

Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eliitti Kielitoimiston sanakirjassa