elinkeinonharjoittaja

Suomi

elinkeinonharjoittaja (10)

(oikeustiede, liiketaloustiede) luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa elinkeinoa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	elinkeinonharjoittaja	elinkeinonharjoittajat
genetiivi	elinkeinonharjoittajan	elinkeinonharjoittajien (elinkeinonharjoittajain)
partitiivi	elinkeinonharjoittajaa	elinkeinonharjoittajia
akkusatiivi	elinkeinonharjoittaja; elinkeinonharjoittajan	elinkeinonharjoittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	elinkeinonharjoittajassa	elinkeinonharjoittajissa
elatiivi	elinkeinonharjoittajasta	elinkeinonharjoittajista
illatiivi	elinkeinonharjoittajaan	elinkeinonharjoittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	elinkeinonharjoittajalla	elinkeinonharjoittajilla
ablatiivi	elinkeinonharjoittajalta	elinkeinonharjoittajilta
allatiivi	elinkeinonharjoittajalle	elinkeinonharjoittajille
muut sijamuodot
essiivi	elinkeinonharjoittajana	elinkeinonharjoittajina
translatiivi	elinkeinonharjoittajaksi	elinkeinonharjoittajiksi
abessiivi	elinkeinonharjoittajatta	elinkeinonharjoittajitta
instruktiivi	–	elinkeinonharjoittajin
komitatiivi	–	elinkeinonharjoittajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	elinkeinonharjoittaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

yhdyssana osista elinkeino (genetiivi) ja harjoittaja

1. luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa elinkeinoa