elisio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
elisio (3)
- äänteen jääminen sanasta pois; peräkkäisten sanojen ääntäminen yhteen niin, että sanan viimeinen vokaali tai tavu jää pois seuraavan sanan, usein vokaalialkuisen, edeltä; tauon puute
- Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa elisiota voidaan merkitä seuraavalla suprasegmentaalilla: ‿.
- Ensimmäisen sanan loppukonsonantin pituus voi myös poiketa lähtöarvostaan, esim. tääl‿on (< täällä on), muutenkin kuin elisiotapauksissa, esim. nytt‿on (< nyt on). (Iso suomen kielioppi)
- Esimerkkejä elisiosta:
- miksi ei → miksei
- mutta ei → muttei
- että ei → ettei
- siellä on → sielon, siel'on
- täällä on → täällon, tääll'on
- sivuuttaminen, epäolennaisten aiheiden pois jättäminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈe̞.liˌs̠i.o̞]
Etymologia muokkaa
- lainasana, latinan sanasta elisionem
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elisio | elisiot |
| genetiivi | elision | elisioiden elisioitten |
| partitiivi | elisiota | elisioita |
| akkusatiivi | elisio; elision |
elisiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elisiossa | elisioissa |
| elatiivi | elisiosta | elisioista |
| illatiivi | elisioon | elisioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elisiolla | elisioilla |
| ablatiivi | elisiolta | elisioilta |
| allatiivi | elisiolle | elisioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elisiona | elisioina |
| translatiivi | elisioksi | elisioiksi |
| abessiivi | elisiotta | elisioitta |
| instruktiivi | – | elisioin |
| komitatiivi | – | elisioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elisio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |