elostelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaelostelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelosˌt̪elu/
- tavutus: e‧los‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elostelu | elostelut |
genetiivi | elostelun | elostelujen elosteluiden elosteluitten |
partitiivi | elostelua | elosteluita elosteluja |
akkusatiivi | elostelu; elostelun |
elostelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elostelussa | elosteluissa |
elatiivi | elostelusta | elosteluista |
illatiivi | elosteluun | elosteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elostelulla | elosteluilla |
ablatiivi | elostelulta | elosteluilta |
allatiivi | elostelulle | elosteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elosteluna | elosteluina |
translatiivi | elosteluksi | elosteluiksi |
abessiivi | elostelutta | elosteluitta |
instruktiivi | – | elosteluin |
komitatiivi | – | elosteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elostelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- elostelu Kielitoimiston sanakirjassa