elvisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaelvisteleminen (38)
- teonnimi verbistä elvistellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elvisteleminen | elvistelemiset |
genetiivi | elvistelemisen | elvistelemisten elvistelemisien |
partitiivi | elvistelemistä | elvistelemisiä |
akkusatiivi | elvisteleminen; elvistelemisen |
elvistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elvistelemisessä | elvistelemisissä |
elatiivi | elvistelemisestä | elvistelemisistä |
illatiivi | elvistelemiseen | elvistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elvistelemisellä | elvistelemisillä |
ablatiivi | elvistelemiseltä | elvistelemisiltä |
allatiivi | elvistelemiselle | elvistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elvistelemisenä (elvistelemisnä) |
elvistelemisinä |
translatiivi | elvistelemiseksi | elvistelemisiksi |
abessiivi | elvistelemisettä | elvistelemisittä |
instruktiivi | – | elvistelemisin |
komitatiivi | – | elvistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elvistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
elvistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi elvistellä + johdin -minen