emännöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaemännöiminen (38)
- teonnimi verbistä emännöidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emännöiminen | emännöimiset |
genetiivi | emännöimisen | emännöimisten emännöimisien |
partitiivi | emännöimistä | emännöimisiä |
akkusatiivi | emännöiminen; emännöimisen |
emännöimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emännöimisessä | emännöimisissä |
elatiivi | emännöimisestä | emännöimisistä |
illatiivi | emännöimiseen | emännöimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emännöimisellä | emännöimisillä |
ablatiivi | emännöimiseltä | emännöimisiltä |
allatiivi | emännöimiselle | emännöimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | emännöimisenä (emännöimisnä) |
emännöimisinä |
translatiivi | emännöimiseksi | emännöimisiksi |
abessiivi | emännöimisettä | emännöimisittä |
instruktiivi | – | emännöimisin |
komitatiivi | – | emännöimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emännöimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
emännöimis- |