Substantiivi

muokkaa

emännöinti (5-J)

  1. se, että emännöidään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈemænˌnøi̯nt̪i/
  • tavutus: e‧män‧nöin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emännöinti emännöinnit
genetiivi emännöinnin emännöintien
(emännöintein)
partitiivi emännöintiä emännöintejä
akkusatiivi emännöinti;
emännöinnin
emännöinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi emännöinnissä emännöinneissä
elatiivi emännöinnistä emännöinneistä
illatiivi emännöintiin emännöinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emännöinnillä emännöinneillä
ablatiivi emännöinniltä emännöinneiltä
allatiivi emännöinnille emännöinneille
muut sijamuodot
essiivi emännöintinä emännöinteinä
translatiivi emännöinniksi emännöinneiksi
abessiivi emännöinnittä emännöinneittä
instruktiivi emännöinnein
komitatiivi emännöinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo emännöinni-
vahva vartalo emännöinti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa