Wikipedia
Katso artikkeli Emäs Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

emäs (39)

  1. (epäorgaaninen kemia) hapon vastakohta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈemæs/
  • tavutus: e‧mäs

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emäs emäkset
genetiivi emäksen emästen
emäksien
partitiivi emästä emäksiä
akkusatiivi emäs;
emäksen
emäkset
sisäpaikallissijat
inessiivi emäksessä emäksissä
elatiivi emäksestä emäksistä
illatiivi emäkseen emäksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emäksellä emäksillä
ablatiivi emäkseltä emäksiltä
allatiivi emäkselle emäksille
muut sijamuodot
essiivi emäksenä emäksinä
translatiivi emäkseksi emäksiksi
abessiivi emäksettä emäksittä
instruktiivi emäksin
komitatiivi emäksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emäkse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
emäs-

Etymologia

muokkaa

Sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • emäs Kielitoimiston sanakirjassa
  • emäs Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)