emittoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaemittoiminen (38)
- teonnimi verbistä emittoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emittoiminen | emittoimiset |
| genetiivi | emittoimisen | emittoimisten emittoimisien |
| partitiivi | emittoimista | emittoimisia |
| akkusatiivi | emittoiminen; emittoimisen |
emittoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emittoimisessa | emittoimisissa |
| elatiivi | emittoimisesta | emittoimisista |
| illatiivi | emittoimiseen | emittoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emittoimisella | emittoimisilla |
| ablatiivi | emittoimiselta | emittoimisilta |
| allatiivi | emittoimiselle | emittoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emittoimisena (emittoimisna) |
emittoimisina |
| translatiivi | emittoimiseksi | emittoimisiksi |
| abessiivi | emittoimisetta | emittoimisitta |
| instruktiivi | – | emittoimisin |
| komitatiivi | – | emittoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emittoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
emittoimis- | |