Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

endemia (12)

  1. (lääketiede) jollakin alueella jatkuvasti esiintyvä, seudulle ominainen tauti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi endemia endemiat
genetiivi endemian endemioiden
endemioitten
(endemiain)
partitiivi endemiaa endemioita
akkusatiivi endemia;
endemian
endemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi endemiassa endemioissa
elatiivi endemiasta endemioista
illatiivi endemiaan endemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi endemialla endemioilla
ablatiivi endemialta endemioilta
allatiivi endemialle endemioille
muut sijamuodot
essiivi endemiana endemioina
translatiivi endemiaksi endemioiksi
abessiivi endemiatta endemioitta
instruktiivi endemioin
komitatiivi endemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo endemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

endemia f. (monikko endemias)

  1. endemia