entisöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaentisöiminen (38)
- teonnimi verbistä entisöidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | entisöiminen | entisöimiset |
genetiivi | entisöimisen | entisöimisten entisöimisien |
partitiivi | entisöimistä | entisöimisiä |
akkusatiivi | entisöiminen; entisöimisen |
entisöimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | entisöimisessä | entisöimisissä |
elatiivi | entisöimisestä | entisöimisistä |
illatiivi | entisöimiseen | entisöimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | entisöimisellä | entisöimisillä |
ablatiivi | entisöimiseltä | entisöimisiltä |
allatiivi | entisöimiselle | entisöimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | entisöimisenä (entisöimisnä) |
entisöimisinä |
translatiivi | entisöimiseksi | entisöimisiksi |
abessiivi | entisöimisettä | entisöimisittä |
instruktiivi | – | entisöimisin |
komitatiivi | – | entisöimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | entisöimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
entisöimis- |