epäilyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaepäilyttäminen (38)
- teonnimi verbistä epäilyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epäilyttäminen | epäilyttämiset |
genetiivi | epäilyttämisen | epäilyttämisten epäilyttämisien |
partitiivi | epäilyttämistä | epäilyttämisiä |
akkusatiivi | epäilyttäminen; epäilyttämisen |
epäilyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epäilyttämisessä | epäilyttämisissä |
elatiivi | epäilyttämisestä | epäilyttämisistä |
illatiivi | epäilyttämiseen | epäilyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epäilyttämisellä | epäilyttämisillä |
ablatiivi | epäilyttämiseltä | epäilyttämisiltä |
allatiivi | epäilyttämiselle | epäilyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epäilyttämisenä (epäilyttämisnä) |
epäilyttämisinä |
translatiivi | epäilyttämiseksi | epäilyttämisiksi |
abessiivi | epäilyttämisettä | epäilyttämisittä |
instruktiivi | – | epäilyttämisin |
komitatiivi | – | epäilyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epäilyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
epäilyttämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi epäilyttää + johdin -minen