epäkunnioitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaepäkunnioitus (39)
- kunnioituksen puute
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈepæˌkunːiˌoi̯t̪us/
- tavutus: e‧pä‧kun‧ni‧oi‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epäkunnioitus | epäkunnioitukset |
genetiivi | epäkunnioituksen | epäkunnioitusten epäkunnioituksien |
partitiivi | epäkunnioitusta | epäkunnioituksia |
akkusatiivi | epäkunnioitus; epäkunnioituksen |
epäkunnioitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epäkunnioituksessa | epäkunnioituksissa |
elatiivi | epäkunnioituksesta | epäkunnioituksista |
illatiivi | epäkunnioitukseen | epäkunnioituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epäkunnioituksella | epäkunnioituksilla |
ablatiivi | epäkunnioitukselta | epäkunnioituksilta |
allatiivi | epäkunnioitukselle | epäkunnioituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epäkunnioituksena | epäkunnioituksina |
translatiivi | epäkunnioitukseksi | epäkunnioituksiksi |
abessiivi | epäkunnioituksetta | epäkunnioituksitta |
instruktiivi | – | epäkunnioituksin |
komitatiivi | – | epäkunnioituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epäkunnioitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
epäkunnioitus- |
Käännökset
muokkaa1. kunnioituksen puute
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- epäkunnioitus Kielitoimiston sanakirjassa