epäröinti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈepæˌrøi̯nt̪i/
- tavutus: e‧pä‧röin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäröinti | epäröinnit |
| genetiivi | epäröinnin | epäröintien (epäröintein) |
| partitiivi | epäröintiä | epäröintejä |
| akkusatiivi | epäröinti; epäröinnin |
epäröinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäröinnissä | epäröinneissä |
| elatiivi | epäröinnistä | epäröinneistä |
| illatiivi | epäröintiin | epäröinteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäröinnillä | epäröinneillä |
| ablatiivi | epäröinniltä | epäröinneiltä |
| allatiivi | epäröinnille | epäröinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäröintinä | epäröinteinä |
| translatiivi | epäröinniksi | epäröinneiksi |
| abessiivi | epäröinnittä | epäröinneittä |
| instruktiivi | – | epäröinnein |
| komitatiivi | – | epäröinteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | epäröinni- | |
| vahva vartalo | epäröinti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- epäröinti Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1013 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa