epigrammi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kärkevä pikkuruno
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈepiˌgrɑmːi/ tai /ˈepigˌrɑmːi/
- tavutus: e‧pi‧gram‧mi / e‧pig‧ram‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epigrammi | epigrammit |
genetiivi | epigrammin | epigrammien (epigrammein) |
partitiivi | epigrammia | epigrammeja |
akkusatiivi | epigrammi; epigrammin |
epigrammit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epigrammissa | epigrammeissa |
elatiivi | epigrammista | epigrammeista |
illatiivi | epigrammiin | epigrammeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epigrammilla | epigrammeilla |
ablatiivi | epigrammilta | epigrammeilta |
allatiivi | epigrammille | epigrammeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epigrammina | epigrammeina |
translatiivi | epigrammiksi | epigrammeiksi |
abessiivi | epigrammitta | epigrammeitta |
instruktiivi | – | epigrammein |
komitatiivi | – | epigrammeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epigrammi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5