epilogi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kirjallisuustiede) tavallisesti kirjallisen teoksen jälkinäytös, loppupuhe, loppusanat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈepiˌlogi/
- tavutus: e‧pi‧lo‧gi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epilogi | epilogit |
genetiivi | epilogin | epilogien (epilogein) |
partitiivi | epilogia | epilogeja |
akkusatiivi | epilogi; epilogin |
epilogit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epilogissa | epilogeissa |
elatiivi | epilogista | epilogeista |
illatiivi | epilogiin | epilogeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epilogilla | epilogeilla |
ablatiivi | epilogilta | epilogeilta |
allatiivi | epilogille | epilogeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epilogina | epilogeina |
translatiivi | epilogiksi | epilogeiksi |
abessiivi | epilogitta | epilogeitta |
instruktiivi | – | epilogein |
komitatiivi | – | epilogeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epilogi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5