Substantiivi

muokkaa

epilogi (5)[1] [e·pi·lo·gi]

  1. (kirjallisuustiede) tavallisesti kirjallisen teoksen jälkinäytös, loppupuhe, loppusanat

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈepiˌlogi/
  • tavutus: e‧pi‧lo‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epilogi epilogit
genetiivi epilogin epilogien
(epilogein)
partitiivi epilogia epilogeja
akkusatiivi epilogi;
epilogin
epilogit
sisäpaikallissijat
inessiivi epilogissa epilogeissa
elatiivi epilogista epilogeista
illatiivi epilogiin epilogeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epilogilla epilogeilla
ablatiivi epilogilta epilogeilta
allatiivi epilogille epilogeille
muut sijamuodot
essiivi epilogina epilogeina
translatiivi epilogiksi epilogeiksi
abessiivi epilogitta epilogeitta
instruktiivi epilogein
komitatiivi epilogeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epilogi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5