erikoistuminen

Katso artikkeli Erikoistuminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

erikoistuminen (38)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erikoistuminen	erikoistumiset
genetiivi	erikoistumisen	erikoistumisten erikoistumisien
partitiivi	erikoistumista	erikoistumisia
akkusatiivi	erikoistuminen; erikoistumisen	erikoistumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	erikoistumisessa	erikoistumisissa
elatiivi	erikoistumisesta	erikoistumisista
illatiivi	erikoistumiseen	erikoistumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erikoistumisella	erikoistumisilla
ablatiivi	erikoistumiselta	erikoistumisilta
allatiivi	erikoistumiselle	erikoistumisille
muut sijamuodot
essiivi	erikoistumisena (erikoistumisna)	erikoistumisina
translatiivi	erikoistumiseksi	erikoistumisiksi
abessiivi	erikoistumisetta	erikoistumisitta
instruktiivi	–	erikoistumisin
komitatiivi	–	erikoistumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erikoistumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	erikoistumis-

verbi erikoistua (vartalo erikoistu-) + johdin -minen