eristänyt

Suomi

eristänyt

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eristänyt	eristäneet
genetiivi	eristäneen	eristäneiden eristäneitten
partitiivi	eristänyttä	eristäneitä
akkusatiivi	eristänyt; eristäneen	eristäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eristäneessä	eristäneissä
elatiivi	eristäneestä	eristäneistä
illatiivi	eristäneeseen	eristäneisiin eristäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eristäneellä	eristäneillä
ablatiivi	eristäneeltä	eristäneiltä
allatiivi	eristäneelle	eristäneille
muut sijamuodot
essiivi	eristäneenä	eristäneinä
translatiivi	eristäneeksi	eristäneiksi
abessiivi	eristäneettä	eristäneittä
instruktiivi	–	eristänein
komitatiivi	–	eristäneine