erittelijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
erittelijä (12)
- henkilö, joka erittelee
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erittelijä | erittelijät |
| genetiivi | erittelijän | erittelijöiden erittelijöitten (erittelijäin) |
| partitiivi | erittelijää | erittelijöitä |
| akkusatiivi | erittelijä; erittelijän |
erittelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittelijässä | erittelijöissä |
| elatiivi | erittelijästä | erittelijöistä |
| illatiivi | erittelijään | erittelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittelijällä | erittelijöillä |
| ablatiivi | erittelijältä | erittelijöiltä |
| allatiivi | erittelijälle | erittelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittelijänä | erittelijöinä |
| translatiivi | erittelijäksi | erittelijöiksi |
| abessiivi | erittelijättä | erittelijöittä |
| instruktiivi | – | erittelijöin |
| komitatiivi | – | erittelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erittelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka erittelee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- erittelijä Kielitoimiston sanakirjassa