Substantiivi

muokkaa

eriytys (39)

  1. eriyttäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeriy̯t̪ys/ tai /ˈeriˌyt̪ys/
  • tavutus: e‧riy‧tys / e‧ri‧y‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eriytys eriytykset
genetiivi eriytyksen eriytysten
eriytyksien
partitiivi eriytystä eriytyksiä
akkusatiivi eriytys;
eriytyksen
eriytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi eriytyksessä eriytyksissä
elatiivi eriytyksestä eriytyksistä
illatiivi eriytykseen eriytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eriytyksellä eriytyksillä
ablatiivi eriytykseltä eriytyksiltä
allatiivi eriytykselle eriytyksille
muut sijamuodot
essiivi eriytyksenä eriytyksinä
translatiivi eriytykseksi eriytyksiksi
abessiivi eriytyksettä eriytyksittä
instruktiivi eriytyksin
komitatiivi eriytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eriytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eriytys-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eriytys Kielitoimiston sanakirjassa