Adjektiivi

muokkaa

erottava

  1. sellainen, joka erottaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa


erottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä erota

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erottava erottavat
genetiivi erottavan erottavien
(erottavain)
partitiivi erottavaa erottavia
akkusatiivi erottava;
erottavan
erottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi erottavassa erottavissa
elatiivi erottavasta erottavista
illatiivi erottavaan erottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi erottavalla erottavilla
ablatiivi erottavalta erottavilta
allatiivi erottavalle erottaville
muut sijamuodot
essiivi erottavana erottavina
translatiivi erottavaksi erottaviksi
abessiivi erottavatta erottavitta
instruktiivi erottavin
komitatiivi erottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo erottava-
vahva vartalo erottava-
konsonantti-
vartalo
-

erottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erottaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erottava erottavat
genetiivi erottavan erottavien
(erottavain)
partitiivi erottavaa erottavia
akkusatiivi erottava;
erottavan
erottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi erottavassa erottavissa
elatiivi erottavasta erottavista
illatiivi erottavaan erottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi erottavalla erottavilla
ablatiivi erottavalta erottavilta
allatiivi erottavalle erottaville
muut sijamuodot
essiivi erottavana erottavina
translatiivi erottavaksi erottaviksi
abessiivi erottavatta erottavitta
instruktiivi erottavin
komitatiivi erottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo erottava-
vahva vartalo erottava-
konsonantti-
vartalo
-