SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

erottava

  1. sellainen, joka erottaa

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa


VerbiMuokkaa

erottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä erota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erottava erottavat
genetiivi erottavan erottavien
(erottavain)
partitiivi erottavaa erottavia
akkusatiivi erottava; erottavan erottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi erottavassa erottavissa
elatiivi erottavasta erottavista
illatiivi erottavaan erottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi erottavalla erottavilla
ablatiivi erottavalta erottavilta
allatiivi erottavalle erottaville
muut sijamuodot
essiivi erottavana erottavina
translatiivi erottavaksi erottaviksi
abessiivi erottavatta erottavitta
instruktiivi erottavin
komitatiivi erottavine

VerbiMuokkaa

erottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erottava erottavat
genetiivi erottavan erottavien
(erottavain)
partitiivi erottavaa erottavia
akkusatiivi erottava; erottavan erottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi erottavassa erottavissa
elatiivi erottavasta erottavista
illatiivi erottavaan erottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi erottavalla erottavilla
ablatiivi erottavalta erottavilta
allatiivi erottavalle erottaville
muut sijamuodot
essiivi erottavana erottavina
translatiivi erottavaksi erottaviksi
abessiivi erottavatta erottavitta
instruktiivi erottavin
komitatiivi erottavine