essu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) esiliina
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈesːu/
- tavutus: es‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | essu | essut |
| genetiivi | essun | essujen |
| partitiivi | essua | essuja |
| akkusatiivi | essu; essun |
essut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | essussa | essuissa |
| elatiivi | essusta | essuista |
| illatiivi | essuun | essuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | essulla | essuilla |
| ablatiivi | essulta | essuilta |
| allatiivi | essulle | essuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | essuna | essuina |
| translatiivi | essuksi | essuiksi |
| abessiivi | essutta | essuitta |
| instruktiivi | – | essuin |
| komitatiivi | – | essuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | essu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- essu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1