estävä
 |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaestävä
- sellainen, joka estää
Verbi
muokkaaestävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä estää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | estävä | estävät |
| genetiivi | estävän | estävien (estäväin) |
| partitiivi | estävää | estäviä |
| akkusatiivi | estävä; estävän |
estävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | estävässä | estävissä |
| elatiivi | estävästä | estävistä |
| illatiivi | estävään | estäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | estävällä | estävillä |
| ablatiivi | estävältä | estäviltä |
| allatiivi | estävälle | estäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | estävänä | estävinä |
| translatiivi | estäväksi | estäviksi |
| abessiivi | estävättä | estävittä |
| instruktiivi | – | estävin |
| komitatiivi | – | estävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | estävä- | |
| vahva vartalo | estävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |