Katso artikkeli Eteeni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

eteeni (6)

  1. hiilivety, jossa on kaksi hiiliatomia ja näiden välillä kaksoissidos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪eːni/
  • tavutus: e‧tee‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eteeni eteenit
genetiivi eteenin eteenien
eteeneiden
eteeneitten
partitiivi eteeniä eteeneitä
eteenejä
akkusatiivi eteeni;
eteenin
eteenit
sisäpaikallissijat
inessiivi eteenissä eteeneissä
elatiivi eteenistä eteeneistä
illatiivi eteeniin eteeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eteenillä eteeneillä
ablatiivi eteeniltä eteeneiltä
allatiivi eteenille eteeneille
muut sijamuodot
essiivi eteeninä eteeneinä
translatiivi eteeniksi eteeneiksi
abessiivi eteenittä eteeneittä
instruktiivi eteenein
komitatiivi eteeneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eteeni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eteeni Kielitoimiston sanakirjassa

Adverbi

muokkaa

eteeni

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta eteen