Substantiivi

muokkaa

etiketti (5-C)[1]

  1. seuraelämän sääntöjen kokonaisuus; vallitsevat tavat, käytöskaavat ja -muodot
  2. nimilappu tai muu esineeseen t. tuotteeseen kiinnitettävä näkyvä tunniste, jossa on tuotetietoja yms.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪iˌket̪ːi/
  • tavutus: e‧ti‧ket‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etiketti etiketit
genetiivi etiketin etikettien
(etikettein)
partitiivi etikettiä etikettejä
akkusatiivi etiketti;
etiketin
etiketit
sisäpaikallissijat
inessiivi etiketissä etiketeissä
elatiivi etiketistä etiketeistä
illatiivi etikettiin etiketteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etiketillä etiketeillä
ablatiivi etiketiltä etiketeiltä
allatiivi etiketille etiketeille
muut sijamuodot
essiivi etikettinä etiketteinä
translatiivi etiketiksi etiketeiksi
abessiivi etiketittä etiketeittä
instruktiivi etiketein
komitatiivi etiketteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etiketi-
vahva vartalo etiketti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etikettikone, hovietiketti, pukuetiketti, tulitikkuetiketti

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C