etsaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaetsaaja (10)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈet̪sɑːjɑ/
- tavutus: et‧saa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etsaaja | etsaajat |
| genetiivi | etsaajan | etsaajien (etsaajain) |
| partitiivi | etsaajaa | etsaajia |
| akkusatiivi | etsaaja; etsaajan |
etsaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etsaajassa | etsaajissa |
| elatiivi | etsaajasta | etsaajista |
| illatiivi | etsaajaan | etsaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etsaajalla | etsaajilla |
| ablatiivi | etsaajalta | etsaajilta |
| allatiivi | etsaajalle | etsaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etsaajana | etsaajina |
| translatiivi | etsaajaksi | etsaajiksi |
| abessiivi | etsaajatta | etsaajitta |
| instruktiivi | – | etsaajin |
| komitatiivi | – | etsaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | etsaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka etsaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- etsaaja Kielitoimiston sanakirjassa