Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

etsivä (10)[1]

  1. yleensä siviilipukuinen poliisi, joka on poliisilaitoksen tai valtiollisen poliisin palveluksessa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈet̪siʋæ/
  • tavutus: et‧si‧vä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etsivä etsivät
genetiivi etsivän etsivien
(etsiväin)
partitiivi etsivää etsiviä
akkusatiivi etsivä;
etsivän
etsivät
sisäpaikallissijat
inessiivi etsivässä etsivissä
elatiivi etsivästä etsivistä
illatiivi etsivään etsiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi etsivällä etsivillä
ablatiivi etsivältä etsiviltä
allatiivi etsivälle etsiville
muut sijamuodot
essiivi etsivänä etsivinä
translatiivi etsiväksi etsiviksi
abessiivi etsivättä etsivittä
instruktiivi etsivin
komitatiivi etsivine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etsivä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

etsivätoimisto, myymäläetsivä, rikosetsivä, yksityisetsivä

Aiheesta muualla muokkaa

  • etsivä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

etsivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä etsiä
    etsivä päihdetyö

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10