etsivä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yleensä siviilipukuinen poliisi, joka on poliisilaitoksen tai valtiollisen poliisin palveluksessa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈet̪siʋæ/
- tavutus: et‧si‧vä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etsivä | etsivät |
genetiivi | etsivän | etsivien (etsiväin) |
partitiivi | etsivää | etsiviä |
akkusatiivi | etsivä; etsivän |
etsivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etsivässä | etsivissä |
elatiivi | etsivästä | etsivistä |
illatiivi | etsivään | etsiviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etsivällä | etsivillä |
ablatiivi | etsivältä | etsiviltä |
allatiivi | etsivälle | etsiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etsivänä | etsivinä |
translatiivi | etsiväksi | etsiviksi |
abessiivi | etsivättä | etsivittä |
instruktiivi | – | etsivin |
komitatiivi | – | etsivine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | etsivä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. yleensä siviilipukuinen poliisi, joka on poliisilaitoksen tai valtiollisen poliisin palveluksessa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
etsivätoimisto, myymäläetsivä, rikosetsivä, yksityisetsivä
Aiheesta muualla muokkaa
- etsivä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
etsivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä etsiä
- etsivä päihdetyö
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10