SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

etsivä (10)[1]

  1. yleensä siviilipukuinen poliisi, joka on poliisilaitoksen tai valtiollisen poliisin palveluksessa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈet̪siʋæ/
  • tavutus: et‧si‧vä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etsivä etsivät
genetiivi etsivän etsivien
(etsiväin)
partitiivi etsivää etsiviä
akkusatiivi etsivä;
etsivän
etsivät
sisäpaikallissijat
inessiivi etsivässä etsivissä
elatiivi etsivästä etsivistä
illatiivi etsivään etsiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi etsivällä etsivillä
ablatiivi etsivältä etsiviltä
allatiivi etsivälle etsiville
muut sijamuodot
essiivi etsivänä etsivinä
translatiivi etsiväksi etsiviksi
abessiivi etsivättä etsivittä
instruktiivi etsivin
komitatiivi etsivine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

etsivätoimisto, myymäläetsivä, rikosetsivä, yksityisetsivä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • etsivä Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

etsivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä etsiä
    etsivä päihdetyö

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10