SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

etuveto (1-F)[1]

  1. auton voimansiirto jossa moottorin voima välittyy etupyöriin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈet̪uˌʋet̪o/
  • tavutus: e‧tu‧ve‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuveto etuvedot
genetiivi etuvedon etuvetojen
partitiivi etuvetoa etuvetoja
akkusatiivi etuveto;
etuvedon
etuvedot
sisäpaikallissijat
inessiivi etuvedossa etuvedoissa
elatiivi etuvedosta etuvedoista
illatiivi etuvetoon etuvetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuvedolla etuvedoilla
ablatiivi etuvedolta etuvedoilta
allatiivi etuvedolle etuvedoille
muut sijamuodot
essiivi etuvetona etuvetoina
translatiivi etuvedoksi etuvedoiksi
abessiivi etuvedotta etuvedoitta
instruktiivi etuvedoin
komitatiivi etuvetoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • etuveto Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F