Substantiivi

muokkaa

etuveto (1-F)[1]

  1. auton voimansiirto jossa moottorin voima välittyy etupyöriin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪uˌʋet̪o/
  • tavutus: e‧tu‧ve‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuveto etuvedot
genetiivi etuvedon etuvetojen
partitiivi etuvetoa etuvetoja
akkusatiivi etuveto;
etuvedon
etuvedot
sisäpaikallissijat
inessiivi etuvedossa etuvedoissa
elatiivi etuvedosta etuvedoista
illatiivi etuvetoon etuvetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuvedolla etuvedoilla
ablatiivi etuvedolta etuvedoilta
allatiivi etuvedolle etuvedoille
muut sijamuodot
essiivi etuvetona etuvetoina
translatiivi etuvedoksi etuvedoiksi
abessiivi etuvedotta etuvedoitta
instruktiivi etuvedoin
komitatiivi etuvetoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etuvedo-
vahva vartalo etuveto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • etuveto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F