etymologi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
etymologi (5)
- (kielitiede) etymologian tutkija
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etymologi | etymologit |
| genetiivi | etymologin | etymologien (etymologein) |
| partitiivi | etymologia | etymologeja |
| akkusatiivi | etymologi; etymologin |
etymologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etymologissa | etymologeissa |
| elatiivi | etymologista | etymologeista |
| illatiivi | etymologiin | etymologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etymologilla | etymologeilla |
| ablatiivi | etymologilta | etymologeilta |
| allatiivi | etymologille | etymologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etymologina | etymologeina |
| translatiivi | etymologiksi | etymologeiksi |
| abessiivi | etymologitta | etymologeitta |
| instruktiivi | – | etymologein |
| komitatiivi | – | etymologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | etymologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. etymologian tutkija
|
|
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
etymologi yl. (3) (yks. määr. etymologin [luo], mon. epämäär. etymologier [luo], mon. määr. etymologierna [luo])
- (kielitiede) etymologia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /etʏmʊlʊˈgiː/
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- etymologi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)