Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

evakkous (40)[1]

  1. se, että on evakko; evakkona oleminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeʋɑkˌkous/ tai /ˈeʋɑkːou̯s/
  • tavutus: e‧vak‧ko‧us / e‧vak‧kous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi evakkous evakkoudet
genetiivi evakkouden evakkouksien
partitiivi evakkoutta evakkouksia
akkusatiivi evakkous;
evakkouden
evakkoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi evakkoudessa evakkouksissa
elatiivi evakkoudesta evakkouksista
illatiivi evakkouteen evakkouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi evakkoudella evakkouksilla
ablatiivi evakkoudelta evakkouksilta
allatiivi evakkoudelle evakkouksille
muut sijamuodot
essiivi evakkoutena evakkouksina
translatiivi evakkoudeksi evakkouksiksi
abessiivi evakkoudetta evakkouksitta
instruktiivi evakkouksin
komitatiivi evakkouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo evakkoude-
vahva vartalo evakkoute-
konsonantti-
vartalo
evakkout-

Etymologia muokkaa

sanan evakko vartalosta evakko- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40