Suomi muokkaa

 
Falafeleja

Substantiivi muokkaa

falafel (5)

  1. Lähi-idän keittiöstä lähtöisin oleva, uppopaistamalla valmistettava kasvispyörykkä, jonka keskeinen ainesosa ovat jauhetut kikherneet tai härkäpavut

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfɑlɑfel/
  • tavutus: fa‧la‧fel

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi falafel falafelit
genetiivi falafelin falafelien
(falafelein)
partitiivi falafelia falafeleja
akkusatiivi falafel;
falafelin
falafelit
sisäpaikallissijat
inessiivi falafelissa falafeleissa
elatiivi falafelista falafeleista
illatiivi falafeliin falafeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi falafelilla falafeleilla
ablatiivi falafelilta falafeleilta
allatiivi falafelille falafeleille
muut sijamuodot
essiivi falafelina falafeleina
translatiivi falafeliksi falafeleiksi
abessiivi falafelitta falafeleitta
instruktiivi falafelein
komitatiivi falafeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo falafeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • falafel Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

falafel (ei monikkoa)

  1. falafel (ruokalaji)

Substantiivi muokkaa

falafel (monikko falafels)

  1. falafel (yksittäinen pyörykkä)

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

falafel m. (monikko falafels[luo])

  1. falafel

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

falafel yl. (2) (yks. määr. falafeln[luo], mon. epämäär. falaflar[luo], mon. määr. falaflarna[luo])

  1. falafel