Katso myös: faună

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fauna (9)[1]

  1. (eläintiede) eläimistö, alueen eläinkunta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfɑu̯nɑ/
  • tavutus: fau‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fauna faunat
genetiivi faunan faunojen
(faunain)
partitiivi faunaa faunoja
akkusatiivi fauna;
faunan
faunat
sisäpaikallissijat
inessiivi faunassa faunoissa
elatiivi faunasta faunoista
illatiivi faunaan faunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi faunalla faunoilla
ablatiivi faunalta faunoilta
allatiivi faunalle faunoille
muut sijamuodot
essiivi faunana faunoina
translatiivi faunaksi faunoiksi
abessiivi faunatta faunoitta
instruktiivi faunoin
komitatiivi faunoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fauna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • fauna Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

fauna (monikko faunas tai faunae)

  1. (eläintiede) fauna

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

fauna

  1. (eläintiede) fauna

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9