fiksaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaafiksaileminen (38)
- teonnimi verbistä fiksailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | fiksaileminen | fiksailemiset |
genetiivi | fiksailemisen | fiksailemisten fiksailemisien |
partitiivi | fiksailemista | fiksailemisia |
akkusatiivi | fiksaileminen; fiksailemisen |
fiksailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | fiksailemisessa | fiksailemisissa |
elatiivi | fiksailemisesta | fiksailemisista |
illatiivi | fiksailemiseen | fiksailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | fiksailemisella | fiksailemisilla |
ablatiivi | fiksailemiselta | fiksailemisilta |
allatiivi | fiksailemiselle | fiksailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | fiksailemisena (fiksailemisna) |
fiksailemisina |
translatiivi | fiksailemiseksi | fiksailemisiksi |
abessiivi | fiksailemisetta | fiksailemisitta |
instruktiivi | – | fiksailemisin |
komitatiivi | – | fiksailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | fiksailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
fiksailemis- |