filologi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
filologi (5)
- (kielitiede) kielitieteen tutkija, jonka tutkimuket kohdentuvat modernien tekstien lisäksi vanhoihin kirjoituksiin
- Tutkimuksissa paneudutaan kielen ja sen rakenteiden ohella myös sanaston kulttuuriyhteyksiin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈfiloˌlogi/
- tavutus: fi‧lo‧lo‧gi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | filologi | filologit |
| genetiivi | filologin | filologien (filologein) |
| partitiivi | filologia | filologeja |
| akkusatiivi | filologi; filologin |
filologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | filologissa | filologeissa |
| elatiivi | filologista | filologeista |
| illatiivi | filologiin | filologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | filologilla | filologeilla |
| ablatiivi | filologilta | filologeilta |
| allatiivi | filologille | filologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | filologina | filologeina |
| translatiivi | filologiksi | filologeiksi |
| abessiivi | filologitta | filologeitta |
| instruktiivi | – | filologein |
| komitatiivi | – | filologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | filologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. Kielitieteen tutkija, jonka tutkimuket kodentuvat modernien tekstien lisäksi vanhoihin kirjoituksiin.
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- filologi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
filologi yl. (yks. määr. filologin [luo], ei monikkoa)
- (kielitiede) filologia
Aiheesta muualla muokkaa
- filologi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)