Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

finiittisyys (40)

  1. se, että on finiittinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfiniːt̪ˌt̪isyːs/
  • tavutus: fi‧niit‧ti‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi finiittisyys finiittisyydet
genetiivi finiittisyyden finiittisyyksien
partitiivi finiittisyyttä finiittisyyksiä
akkusatiivi finiittisyys;
finiittisyyden
finiittisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi finiittisyydessä finiittisyyksissä
elatiivi finiittisyydestä finiittisyyksistä
illatiivi finiittisyyteen finiittisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi finiittisyydellä finiittisyyksillä
ablatiivi finiittisyydeltä finiittisyyksiltä
allatiivi finiittisyydelle finiittisyyksille
muut sijamuodot
essiivi finiittisyytenä finiittisyyksinä
translatiivi finiittisyydeksi finiittisyyksiksi
abessiivi finiittisyydettä finiittisyyksittä
instruktiivi finiittisyyksin
komitatiivi finiittisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo finiittisyyde-
vahva vartalo finiittisyyte-
konsonantti-
vartalo
finiittisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan finiittinen vartalosta finiittis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa