Substantiivi

muokkaa

fonematiikka (9-A)

  1. foneemeista koostuvia rakenteita ja näiden ilmenemistä tutkiva tieteenala

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈfonemɑt̪iːkːɑ/
  • tavutus: fo‧ne‧ma‧tiik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fonematiikka fonematiikat
genetiivi fonematiikan fonematiikkojen
(fonematiikkain)
partitiivi fonematiikkaa fonematiikkoja
akkusatiivi fonematiikka;
fonematiikan
fonematiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi fonematiikassa fonematiikoissa
elatiivi fonematiikasta fonematiikoista
illatiivi fonematiikkaan fonematiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fonematiikalla fonematiikoilla
ablatiivi fonematiikalta fonematiikoilta
allatiivi fonematiikalle fonematiikoille
muut sijamuodot
essiivi fonematiikkana fonematiikkoina
translatiivi fonematiikaksi fonematiikoiksi
abessiivi fonematiikatta fonematiikoitta
instruktiivi fonematiikoin
komitatiivi fonematiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo fonematiika-
vahva vartalo fonematiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa