Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

forelli (5)[1]

  1. joskus purotaimenesta käytetty nimitys
    Myös kirjolohi annoskalana saattaa muuttua forelliksi matkalla keittiöstä pöytään.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈforelːi/
  • tavutus: fo‧rel‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi forelli forellit
genetiivi forellin forellien
(forellein)
partitiivi forellia forelleja
akkusatiivi forelli;
forellin
forellit
sisäpaikallissijat
inessiivi forellissa forelleissa
elatiivi forellista forelleista
illatiivi forelliin forelleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi forellilla forelleilla
ablatiivi forellilta forelleilta
allatiivi forellille forelleille
muut sijamuodot
essiivi forellina forelleina
translatiivi forelliksi forelleiksi
abessiivi forellitta forelleitta
instruktiivi forellein
komitatiivi forelleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo forelli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • forelli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5