Substantiivi

muokkaa

formaalius (40)[1]

  1. se, että on formaali

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈformɑːˌlius/ tai /ˈformɑːliu̯s/
  • tavutus: for‧maa‧li‧us / for‧maa‧lius

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi formaalius formaaliudet
genetiivi formaaliuden formaaliuksien
partitiivi formaaliutta formaaliuksia
akkusatiivi formaalius;
formaaliuden
formaaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi formaaliudessa formaaliuksissa
elatiivi formaaliudesta formaaliuksista
illatiivi formaaliuteen formaaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi formaaliudella formaaliuksilla
ablatiivi formaaliudelta formaaliuksilta
allatiivi formaaliudelle formaaliuksille
muut sijamuodot
essiivi formaaliutena formaaliuksina
translatiivi formaaliudeksi formaaliuksiksi
abessiivi formaaliudetta formaaliuksitta
instruktiivi formaaliuksin
komitatiivi formaaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo formaaliude-
vahva vartalo formaaliute-
konsonantti-
vartalo
formaaliut-

Etymologia

muokkaa

sanan formaali vartalosta formaali- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40