Substantiivi

muokkaa

frankki (5-A)

  1. eräs nykyisen Ranskan, Belgian ja Saksan alueella elänyt muinainen germaaniheimo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈfrɑŋkːi/
  • tavutus: frank‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi frankki frankit
genetiivi frankin frankkien
(frankkein)
partitiivi frankkia frankkeja
akkusatiivi frankki;
frankin
frankit
sisäpaikallissijat
inessiivi frankissa frankeissa
elatiivi frankista frankeista
illatiivi frankkiin frankkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi frankilla frankeilla
ablatiivi frankilta frankeilta
allatiivi frankille frankeille
muut sijamuodot
essiivi frankkina frankkeina
translatiivi frankiksi frankeiksi
abessiivi frankitta frankeitta
instruktiivi frankein
komitatiivi frankkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo franki-
vahva vartalo frankki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • frankki Kielitoimiston sanakirjassa