geeni

Katso myös: -geeni

Suomi

Substantiivi

geeni (5)

1. (perinnöllisyystiede) nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia

Ääntäminen

• IPA: /ˈgeːni/, [ˈge̞ːni]

• tavutus: gee‧ni

Etymologia

(ehkä ruotsin sanasta gen) < saksan sanasta Gen, tanskalaisen kasvi- ja perinnöllisyystieteilijä Wilhelm Johannsenin luoma kreikkaan pohjautuva sana

Käännökset

1. nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia

azeri: gen englanti: gene espanja: gen m., gene m. georgia: გენი hollanti: gen ido: geno norja: gen portugali: gene m. ranska: gène m.

ruotsi: gen saksa: Gen n. tanska: gen turkki: gen unkari: gén uzbekki: gen venäjä: ген viro: geen

Liittyvät sanat

• geenistö
• geneettinen
• perintötekijä
• siirtogeeninen
• transgeeninen

Osakäsitteet

• eksoni
• introni

Yhdyssanat

• alttiusgeeni, ASPM-geeni, geenikartta, geenimuokattu, geenimutaatio, geenipankki, geeniperintö, geeniruoka, geenitekniikka, geenivirhe, onkogeeni, syöpägeeni, vastingeeni

Aiheesta muualla

• geeni Kielitoimiston sanakirjassa
• geeni Tieteen termipankissa