geminaatta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) kvantiteettikielissä esiintyvä pitkä konsonanttiäänne, kaksoiskonsonantti
- Sanassa geminaatta on geminaatta /t̪t̪/.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈgemiˌnɑːt̪ːɑ/, [ˈge̞miˌnɑ̝ːt̪ːɑ̝]
- tavutus: ge‧mi‧naat‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geminaatta | geminaatat |
| genetiivi | geminaatan | geminaattojen (geminaattain) |
| partitiivi | geminaattaa | geminaattoja |
| akkusatiivi | geminaatta; geminaatan |
geminaatat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geminaatassa | geminaatoissa |
| elatiivi | geminaatasta | geminaatoista |
| illatiivi | geminaattaan | geminaattoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geminaatalla | geminaatoilla |
| ablatiivi | geminaatalta | geminaatoilta |
| allatiivi | geminaatalle | geminaatoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geminaattana | geminaattoina |
| translatiivi | geminaataksi | geminaatoiksi |
| abessiivi | geminaatatta | geminaatoitta |
| instruktiivi | – | geminaatoin |
| komitatiivi | – | geminaattoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | geminaata- | |
| vahva vartalo | geminaatta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta geminata < latinan littera gemināta (< geminō < geminus)[1]
Käännökset muokkaa
1. kvantiteettikielissä esiintyvä pitkä konsonanttiäänne
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- geminaatta Kielitoimiston sanakirjassa
- geminaatta Tieteen termipankissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.