SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

gerundi (6)

  1. (kielitiede) verbin muoto, joka ilmaisee jatkuvaa, parhaillaan tekeillä olevaa tai keskeneräistä tekemistä
    Gerundia ei ole suomen kielessä.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gerundi gerundit
genetiivi gerundin gerundien
gerundeiden
gerundeitten
partitiivi gerundia gerundeita
gerundeja
akkusatiivi gerundi;
gerundin
gerundit
sisäpaikallissijat
inessiivi gerundissa gerundeissa
elatiivi gerundista gerundeista
illatiivi gerundiin gerundeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gerundilla gerundeilla
ablatiivi gerundilta gerundeilta
allatiivi gerundille gerundeille
muut sijamuodot
essiivi gerundina gerundeina
translatiivi gerundiksi gerundeiksi
abessiivi gerunditta gerundeitta
instruktiivi gerundein
komitatiivi gerundeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gerundi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

latinan kielen gerundium < gerendus, verbi gero

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa