Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

gradu (1)[1]

  1. (puhekieltä) maisterintutkinnon lopputyö yliopistossa, pro gradu -tutkielma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈgrɑdu/
  • tavutus: gra‧du

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gradu gradut
genetiivi gradun gradujen
partitiivi gradua graduja
akkusatiivi gradu;
gradun
gradut
sisäpaikallissijat
inessiivi gradussa graduissa
elatiivi gradusta graduista
illatiivi graduun graduihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gradulla graduilla
ablatiivi gradulta graduilta
allatiivi gradulle graduille
muut sijamuodot
essiivi graduna graduina
translatiivi graduksi graduiksi
abessiivi gradutta graduitta
instruktiivi graduin
komitatiivi graduine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gradu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

gradutyö

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • gradu Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

gradu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta grad
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta grad

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

gradū

  1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta gradus

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1