häärääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäärääminen (38)
- teonnimi verbistä häärätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häärääminen | hääräämiset |
| genetiivi | hääräämisen | hääräämisten hääräämisien |
| partitiivi | hääräämistä | hääräämisiä |
| akkusatiivi | häärääminen; hääräämisen |
hääräämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hääräämisessä | hääräämisissä |
| elatiivi | hääräämisestä | hääräämisistä |
| illatiivi | hääräämiseen | hääräämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hääräämisellä | hääräämisillä |
| ablatiivi | hääräämiseltä | hääräämisiltä |
| allatiivi | hääräämiselle | hääräämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hääräämisenä (hääräämisnä) |
hääräämisinä |
| translatiivi | hääräämiseksi | hääräämisiksi |
| abessiivi | hääräämisettä | hääräämisittä |
| instruktiivi | – | hääräämisin |
| komitatiivi | – | hääräämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hääräämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hääräämis- | |