häiriintyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäiriintyminen (38)
- teonnimi verbistä häiriintyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häiriintyminen | häiriintymiset |
| genetiivi | häiriintymisen | häiriintymisten häiriintymisien |
| partitiivi | häiriintymistä | häiriintymisiä |
| akkusatiivi | häiriintyminen; häiriintymisen |
häiriintymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiriintymisessä | häiriintymisissä |
| elatiivi | häiriintymisestä | häiriintymisistä |
| illatiivi | häiriintymiseen | häiriintymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiriintymisellä | häiriintymisillä |
| ablatiivi | häiriintymiseltä | häiriintymisiltä |
| allatiivi | häiriintymiselle | häiriintymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiriintymisenä (häiriintymisnä) |
häiriintymisinä |
| translatiivi | häiriintymiseksi | häiriintymisiksi |
| abessiivi | häiriintymisettä | häiriintymisittä |
| instruktiivi | – | häiriintymisin |
| komitatiivi | – | häiriintymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häiriintymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häiriintymis- | |
Etymologia
muokkaaverbi häiriintyä + johdin -minen