häiriköiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäiriköiminen (38)
- teonnimi verbistä häiriköidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | häiriköiminen | häiriköimiset |
genetiivi | häiriköimisen | häiriköimisten häiriköimisien |
partitiivi | häiriköimistä | häiriköimisiä |
akkusatiivi | häiriköiminen; häiriköimisen |
häiriköimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | häiriköimisessä | häiriköimisissä |
elatiivi | häiriköimisestä | häiriköimisistä |
illatiivi | häiriköimiseen | häiriköimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | häiriköimisellä | häiriköimisillä |
ablatiivi | häiriköimiseltä | häiriköimisiltä |
allatiivi | häiriköimiselle | häiriköimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | häiriköimisenä (häiriköimisnä) |
häiriköimisinä |
translatiivi | häiriköimiseksi | häiriköimisiksi |
abessiivi | häiriköimisettä | häiriköimisittä |
instruktiivi | – | häiriköimisin |
komitatiivi | – | häiriköimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | häiriköimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
häiriköimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi häiriköidä + johdin -minen