Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

häivähdys (39)

  1. pieni määrä, vivahdus, vivahde
    Hänen sanoissaan oli häivähdys katkeruutta.
    Omantunnon häivähdys pyyhkäisi sydänalaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæi̯ʋæhdys/
  • tavutus: häi‧väh‧dys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häivähdys häivähdykset
genetiivi häivähdyksen häivähdysten
häivähdyksien
partitiivi häivähdystä häivähdyksiä
akkusatiivi häivähdys;
häivähdyksen
häivähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi häivähdyksessä häivähdyksissä
elatiivi häivähdyksestä häivähdyksistä
illatiivi häivähdykseen häivähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi häivähdyksellä häivähdyksillä
ablatiivi häivähdykseltä häivähdyksiltä
allatiivi häivähdykselle häivähdyksille
muut sijamuodot
essiivi häivähdyksenä häivähdyksinä
translatiivi häivähdykseksi häivähdyksiksi
abessiivi häivähdyksettä häivähdyksittä
instruktiivi häivähdyksin
komitatiivi häivähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häivähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
häivähdys-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta häivähtää (häivähd- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa