hälveneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahälveneminen (38)
- teonnimi verbistä hälvetä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hälveneminen | hälvenemiset |
genetiivi | hälvenemisen | hälvenemisten hälvenemisien |
partitiivi | hälvenemistä | hälvenemisiä |
akkusatiivi | hälveneminen; hälvenemisen |
hälvenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hälvenemisessä | hälvenemisissä |
elatiivi | hälvenemisestä | hälvenemisistä |
illatiivi | hälvenemiseen | hälvenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hälvenemisellä | hälvenemisillä |
ablatiivi | hälvenemiseltä | hälvenemisiltä |
allatiivi | hälvenemiselle | hälvenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hälvenemisenä (hälvenemisnä) |
hälvenemisinä |
translatiivi | hälvenemiseksi | hälvenemisiksi |
abessiivi | hälvenemisettä | hälvenemisittä |
instruktiivi | – | hälvenemisin |
komitatiivi | – | hälvenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hälvenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hälvenemis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hälveneminen Tieteen termipankissa