hämmentynyt

Suomi

hämmentynyt (47) (komparatiivi kyllästyneempi, superlatiivi kyllästynein) (taivutus [luo])

1. hämilleen joutunut, hämmentynyt

hämmentynyt

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hämmentynyt	hämmentyneet
genetiivi	hämmentyneen	hämmentyneiden hämmentyneitten
partitiivi	hämmentynyttä	hämmentyneitä
akkusatiivi	hämmentynyt; hämmentyneen	hämmentyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hämmentyneessä	hämmentyneissä
elatiivi	hämmentyneestä	hämmentyneistä
illatiivi	hämmentyneeseen	hämmentyneisiin hämmentyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hämmentyneellä	hämmentyneillä
ablatiivi	hämmentyneeltä	hämmentyneiltä
allatiivi	hämmentyneelle	hämmentyneille
muut sijamuodot
essiivi	hämmentyneenä	hämmentyneinä
translatiivi	hämmentyneeksi	hämmentyneiksi
abessiivi	hämmentyneettä	hämmentyneittä
instruktiivi	–	hämmentynein
komitatiivi	–	hämmentyneine
vartalot
vokaalivartalo	hämmentynee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hämmentynyt-